Pikkutarkan äärellä

En ole eläissäni tehnyt realismia. Olen kyllä pyrkinyt siihen, mutta en ole ns. keskittynyt että saisin realistista jälkeä aikaan. Nyt ammattikorkeakoulussa kuvallisen viestinnän perusteissa pääsin puuväreillä tekemään realistista omenaa, tiiliseinää ja laskoksia.Teoksen on oltava todella lähellä alkupäräistä väritykseltään, mittasuhteiltaan ja tekstuureineen.Ei tuu sitten mitään. Homma menee taas värien ostamiseksi ja ns. merkkituote suosimiseksi. En vain halua suostua moiseen.

Yritän parhaani kuten aina mahdollisimman halvalla päästä. Taidekaappi jo tursuaa kaikkia värejä muutenkin, niin ei kannata enää uutta värisettiä ostaa.

Kurssin tavoitteena kyllä pitäisi olla piirtämään oppiminen ja esim laskoksien rytmiikan oppiminen. ei ne mittasuhteet. Ihmisessäkin on mittasuhteet tärkeämpiä kuin jossain tiiliseinässä taikka laskoksissa. Laskoksethan ovat kangasta. kankaan rytmiikka on tärkeämpi kuin valöörit. helppoapa tämä. aion tehdä ihan tahallani kuvan omenasta, mihin on kaivereettu pääkallo. Koska olenhan allerginen piirtämälleni kohteelle. Toki mittasuhtetkin ovat tärkeitä, mutta opettajan opetustapa on pilkun viilaus.

Luokallani on henkilöitä, jotka ovat tehneet ns. alan vaihdoksen. Jos tämä on se mitä opetellaan ensin, niin on opettajalla kyllä korkeat tavoitteet. Toisaalta eipä sitä ammattikorkeakoulusta muuta voi odottaakaan.