Maailmamme sairaus

 

Kuljen pimeällä metsäpolulla. On hiljaista. Normaaliväki nukkuu – he, jotka tekevät työnsä, maksavat laskunsa, eivätkä kysele liikoja. Korppien raakunta kaikuu jostain korkealta, ja sammal allani on paikoitellen upottavaa. Silti ilmassa on jotain varoittavaa. En tiedä mikä, mutta äänet käyvät ohuemmiksi. Luonto pidättelee hengitystään.

Valo pilkahtaa puiden välistä – ei tähti, vaan keinovalo. Koneen ääni kantautuu kaukaa, metallinen ja raskas, ja sen sävyssä on jotain vierasta tähän maisemaan. Minussa nousee outo tunne: kuin olisin saapunut rikospaikalle, mutta rikosta ei ole vielä tapahtunut. Tai tapahtuu jatkuvasti.Sen energiat huokuvat kaaosta.

Äiti Maa ei kirjaa ylös. Hän ei kirjoita raportteja eikä vaadi lainsäädäntöä. Hän vain kantaa, ja kun kannettavaa on liikaa, hän vuotaa. Ja me kutsumme sitä luonnon ilmiöksi.

On helppo ajatella, että vastuu kuuluu jollekulle muulle. Kuljettajalle. Esimiehelle. Omistajalle. Kunnalle. ELY-keskukselle. Historiaan. Mutta kun kukaan ei kanna kokonaisuutta, äiti Maa kantaa sen yksin. Ja sitten kysymme: kuka tästä on vastuussa? Vain maaperä muistaa sen tuhoajien sielut.

Jätteen lajittelu maksaa. Kemikaalien asianmukainen käsittely maksaa. Eettisyys maksaa. Ja siksi synnytimme hiljaisen sopimuksen: jos kukaan ei näe, se ei maksa mitään. Rikoksesta tuli logistiikkaa.

Moderni maailma ei tarvitse pahoja ihmisiä tuhotakseen luonnon. Se tarvitsee vain prosessin, jossa yksikään vaihe ei tunnu rikokselta. Jokainen tekee vain oman osansa. Eikä kukaan pysähdy miettimään, mitä syntyy, kun kaikki osat on koottu.

Korppien ääni yltyy hetkeksi. Ehkä nekin tietävät. Tai ne vain seuraavat, niin kuin minäkin. Tarkkailijoita. Sivustakatsojia. Mutta jonkun täytyy jäädä muistiin, kun koneet ovat jo hiljenneet ja maaperässä alkaa taas liike. Ei siksi, että se muuttuisi paremmaksi. Vaan siksi, että tietäisimme, ettei se ollut sattumaa.

Luonnon äänet palaavat hiljalleen. Kone on poissa. Mutta jälki jäi. Kuristava hiljaisuus. Rikoksen muoto, joka ei näy ilman syvempää kuuloa. Sellaista, joka ei kysele kustannuksia, vaan merkityksiä.

Millainen maailma tämän sallii? Millaiseksi me ihmisinä olemme muuttuneet. Mikä tai kuka sen on saanut aikaan – ja miksi?

Sitä emme saa koskaan tietää.

Oudon kummun mysteeri

 

Menemme pienelle paikkakunnalle, joka tunnetaan kaivostoiminnasta ja alkoholisoituneista asukkaistaan. Paikkaan, jonne muuttaessa voi kaiken toivon heittää. Paikkaan, jonne ulkopaikkakuntalaiset maalarit käyvät toteuttamassa teoksiaan.

Kolme yleistä syytä

Kun antaa nuorelle kannun käteen se on yleensä automaali ja jälki on sen tapaista. valuvaa ja kuulasta. Se on yksi syy siihen, että yhteiskunta katsoo graffitia sotkemisena. Kun nuorella on mentaliteettina käyttää kannua oman pahan olonsa purkamiseen taikka yleiseen pelleilemiseen, jälki on juurikin sen näköistä. Se on toinen syy yhteiskunnan ylenkatsomiseen. Kun annetaan vielä idea, että se on laitonta ja siitä rangaistaan, jälki on juurikin sen näköistä. Se on kolmas syy siihen, että toimintaa ei suvaita. Pienellä paikkakunnalla vallitsee pienen paikkakunnan ahdas ilmapiiri. Siksi on mentävä piiloon. Suojaan paheksunnalta. Etsittävä paikkoja, joissa toimintaa saa suorittaa laillisesti taikka puolilaillisesti.

Omituinen kumpu sisältää paljon kaivostoimintaan liittyvää struktuuria, joista tunnetuimmat on kaivos, vanha kaivos sekä kerettiläisyyden obeliski. Rakennuksen sisältä löytyy eräs vanha Tapin teos, joka on siellä säilynyt useat vuodet. Teos ei sinäänsä ole hieno, mutta siitä paljastuu nuoren taiteilijan pyrkimys tehdä parhaansa.

 Vuosien varrella paikkakunnalla ovat käyneet Acton, Alias, Cels,Omair, Rizer, Tap sekä Eira. Aliaksen tyyleissä on jotain todella hienoa. Se ei ole minkään toisen ”kuuluisuuden” matkintaa vaan puhdasta kirjaimilla leikittelyä tyylillä. Paikkakunnalla on myös käynyt henkilö, jolle on annettu vain se yksi työ, jonka hän kerta toisen jälkeen mokaa niin, että häneltä pitäisi takavarikoida maalit ja antaa vaikkapa Aliaksen käyttöön. Antistyle on Antistyle. Kun ei osaa, niin olisi kehityttävä, mutta hänen kohdallaan se ei tunnu olevan vaihtoehto.

 Omituinen kumpu on paikka, joka kutsuu luokseen tutkimaan aluetta enemmän. Siellä on varmasti muitakin rakennelmia, jotka metsien suojissa odottavat löytäjäänsä. Olisi hieno löytää paikka, jonne harva eksyy ja toteuttaa sellainen taideteos, josta voisi olla ylpeä. Siellä voisi viettää useamman tunnin täysin häiriöttä. Graffiti on minulle taidemuoto. Asia, johon pitää panostaa. Se on myös haastavuudessaan positiivisia tunteita herättävä. Tykkään siitä kun kirjaimet reagoivat keskenään, muuttavat muotoa ja luovat rytmin. Myös teemaan sopivat kuvitukset ovat haastavuudessaan kutkuttavia. Muotona se on vapaa ja wildstyle erilaisine kikkailuineen nuolien ja pidennyksien kanssa sekoittamatta kirjaimen muotoa saa teoksen elämään. Siinä on flowta. Luettavuus huomioon ottaen. Se on vähän niin kuin logon suunnittelua ilman arvostelua. Ne, jotka arvostelee eivät ole arvostelemassa kuin ajatuksen asteella.

 Se mitä tämä pieni paikkakunta oikeasti pitää sisällään. Sellaista minkä vain harvat tietää, mutta ei puhu. Sen haluan seikkailuillani löytää.

Skeittauksen kautta taiteilijaksi

 Davis Earl Dixon aka DistOne

Andy Howell

Travis Millard fudgefactorycomics.com

Log Roper, Outcrowd collective

Se rikkoo.

 Haaleaa, muttei mitäänsanomatonta.

 Kaikki on haaleaa. Suudelma kuin pahvia. Ei tunnetta. Antisankarin rooli viihdeteollisuuden rattaissa katkeroittaa varmasti. Aina joku on sinua parempi. Teet epätoivoisia liikkeitä tyydyttääksesi turvallisuuden tarpeesi. On vai yksi ystävä, joka luottaa sinuun, mutta sinä et sitä huomioinut, ennen kuin hän huomioi sinut. Ei sisäistä dialogia, vain vihaa. Asumuseroonkin suostuit noin vain ja maksoit vielä vaimollesi asunnon, koska rahaahan sinulla oli. Menneisyyden verhot heiluvat sankan sumun keskellä. Et ole mitään, koska Ere on jotain ja Vesku vielä enemmän. Se rikkoo. Katsojat äänestävät jaloillaan. Kriitikot lyttäävät vanhasta tottumuksestaan. Kunnianhimo tuhosi muun elämän. Et ole ainoa. Rattaat haluavat vain seuraavan kulutettavaksi. Näkemättä paskaa. Kriitikko ansaitsee ojennuksenn ja katsojien olisi syytä ajatella, muunkin kautta asioita kuin, että onko asia viihdyttävä vai ei. Työtä on tehty ja paljon. Elämä murhaa sinua ilman että siitä rankaistaisiin. Todellista dialogia totuuden ja valheen rajamailla. Teit oman osuutesi ja tyydyit siihen. Jokaisella pitäisi olla yksi Simo tukenaan.  Parisuhde on kuin tämä kylpyamme., Vain yksi mahtuu ”ääliön” ammeeseen. Se osui vyön alle ja viilsi syvän haavan sydämeen.  

Mikä rikkoo? Se.

Öötsli Veesmit

Yksin kohmeessa

Viiden kynttilän valaisemana Kiinalainen katti toivottaa onnea ja vaurautta samalla kun koristeena on taulu vihaisesta sudesta ja pöydällä lyhyt omaelämäkerta Germs yhtyeen Darby Crashista. Homoseksuaalista punkkarista, joka teki itsarin ylidoussaamisella.  videossa on liekkimerta, peuran kallo ja alakuloisuus erämökissä istuen. Öötsillä on tunteet, koska Titanicin kasetti on esitetty videossa. Virtaava uhoava joki ja henkilö, joka hukuttautuu veteen. Symboliikkaa riittää. Toivoen onnea käyttämällä ns. amuletteja kuten hevosenkenkä sekä kissa. Onni ei häntä auta, koska hän on puolensa valinnut. Päähenkilöstä lähtee kolme valkoista kyyhkyä pois, jotka kuvaavat toivon menettämistä.

Kyynel

Turkoosit seurantalaitteet ovat asettuneet katukuvaamme. Kyynelillä pääset eteenpäin, kunhan ensin olet asentanut älylaitteeseesi sovelluksen. Sovellus seuraa minne kuljet. Sinua siis seurataan sekä kyynelen toimesta, mutta myös älylaitteesi toimesta. Tietoa sinusta myydään alituiseen ja sinä hyväksyt sen. Kyynelessä on myös asennettuna kamera, joka kuvaa tapahtumia sen jälkeen kun olet jättänyt holtittomasti lainavälineesi keskelle tietä. 

Kyynelen käyttämisellä on myös toinen puolensa. Laiskuuden edesauttaminen. Miksi kävellä kun voit hypätä kyynelen kyytiin ja käyttää vain käsiäsi ohjaamiseen. Kyynelilä saisi ajaa vain selväpäiset, pitkän seisomatyön tekijät ja polvivaivaiset.Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.

Kuitenkin jos tapahtuu esimerkiksi murto taikka varkaus, niin ihmiset eivät saa jakaa omia tallenteitaan somessa. Syynä tähän on yksilönsuoja, jos tämän paska-aivon pärstä tunnistetaan. Tämän takia kauppoihn onkin asennettu valvontakameroiden sijaan perunat. Laki kun on sen kannalla, että vain virkavalta saa nähdä kuvamateriaalin. Kuitenkin virkavalta tuntuu olevan kiinnostunut vain ylinopeutta ajavista ja muita vakavampia rikoksia tekevistä tyypeistä.

Miksi oman käden oikeus on rikos. Miksi meidän pitää vain luottaa virkavaltaan eikä muihin siviileihin.

Syötämmekö sotakoneistoa?

 Mushroomhead:The Heresy musiikkivideon analyysi.

Video

Kuvauskohteena on sotilastukikohta. Videossa on haettu dystooppista sekavuustilaa  tunnelmaan.

Päähenkilönä Ms.Jackie aka. Jackie LaPonza. Jackiella on kasvomaalauksena anglosaksiseen pakanuuteen liittyvää symboliikkaa. Tarkempaa kuvausta en löytänyt. Kaksi vaakassuuntaista viivaa ja kaksi päällekkäin olevaa pistettä.

Toinen silmistä on musta ja toinen silmä sokea. mustat silmät viittavat yleensä pahuuteen ja siihen, että olisi pahan hengen ohjaamana. Sokea silmä tarkoittaa sitä, että ei näe totuutta uskomustensa takia. Hänen otsassaan on Neitsyt marian ikoni. Ms.Jackien puvussa on koru, jossa on kauriin silmä. Tämä voi tarkoittaa ihmisen eläimellistä luonnetta ja viitata satanismiin. Muutoin hänen vaatetuksensa ja ulkonäkönsä on tarkoitettu tekemään hänet mahdollisimman karmivaksi.  Sosiaalisessa mediassa sanotaan, että asuste muistuttaa Mortal Kombat-pelisarjasta tunnettua hyönteisen ja ihmisenristeytystä D’Vorahia sekä Apex-tietokonepelin titanfall 2-osan Ash- hahmoa. Samanlaisuutta on.

Jackie pitää sylissään vauvaa. Koska hänellä on ikoni otsassa, se viittaa siihen, että katsoja ymmärtää, että hän esittää demonista versiota neitsyt Mariasta. Päähenkilön edessä on pommi, jonka sisään hän laittaa muistoja, ristikorun ja puisen krusifiksin. Videon viestinä on mainita kaksi kertaa kristinuskon hävittäminen. Lopuksi tämä ”anti Maria” laskee sylistään vauvan pommin sisälle.

Sen jälkeen pommia vartioi sotilaat. Taustalla on mustavalkoiset satanismiin ja illuminatiin liittyvät lattiamaalaukset. Lattiamaalaukset ovat tunnetut myös Twin Peaks-sarjasta. Siinä ne näkyvät paikasta, jota kutsutaan mustaksi loosiksi. Tarinan toisena henkilönä on hitsaajamies, jolla on Mushroomheadin vanhemmista tuotannoista tuttu kasvomaalaus. Silmän aluset ovat tummat ja muutoin kasvot ovat maalattu valkoiseksi. Tätä hahmoe esittää Jason "J-Man" Popson.

Videon juoni oli tylsä, vaikka lavasteisiin oli panostettu. Jackie sekä J-man virnuilevat kameralle laulaessaan ja muusikot soittavat taustalla. Hitsauksen kipinät tuovat vain visuaalista sisältöä. Videosta jää kuitenkin sellainen kuva, että pommia vartioidaan ja ehkäpä myös suojellaan. Pommin kuvitellaan olevan tuhoava elementti, mutta entäpä jos videon ideana olikin suojella asioita, jotka pommin sisälle menivät.

Lyriikat

 

Lyriikoissa sanotaan, että me syötämme sotakoneistoa. Uhraus on juuri alkanut. J-Manin verse osa toivottaa tervetulleeksi tähän dystooppiseen deliriumiin. Vihaan, valheisiin ja harhaoppiin. Kuinka jumalallista onkaan saatanalle se, että sitoudut kieltämiseen. Mieli hajoaa ja sinusta tulee egosi vanki, itsetuhoinen kuningas.

J-man jatkaa sanoen:” Sinä olet myrkkyni, Poseidonini vierelläni. Pontius Pilatus on läsnä ja jumala on vierelläni. Sitten hän kertoo vertauskuvan, jossa vuorovesi tuntuu heiluvan väärässä asennossa. Mielipiteet tuntuvat olevan aina vastaan. Piilottakaa tyttärenne ja esikoisenne. Videossa "anti-Maria" tekee niin.

J-Man vaihtaa aihetta ilmaston suojelemiseen ja toisemme huolenpitoon. Tikit ja ompeleet ovat vain jakoja hiekassa. Suurevakuoinnit ovat seuraamuksia maasta. On aika seistä yhdessä jonkin asian edestä ja kulkea yhteismielin.

Kuulija ei ehkä ymmärrä, että kummatkin henkilöt eivät sano tosissaan sitä, että on jumalaista ja hyvää sitoa mielensä vihaan, valheisiin ja harhaoppiin. Kyseessä on siis vahva sarkasmi.

"Kun piiloudumme kieltämiseen, silloin syötämme alitajuisesti sotakoneistoa."