Työväenjuhla

On ilta. Sää on mitä suosivin ulkoilemiseen. Läheltä kuuluu humalaisten huutoa ja melskettä. Hauskaa ei ilmeisesti voi pitää ilman jonkin sorttista päänsekoittajaa, ainakaan tässä maassa. Ihmiset ovat niin pidättyväisiä ja ujoja ollakseen avoimia selvinpäin. Mikä ajaa ihmisen juhlimaan? Mitä edes tarkoittaa juhliminen ja mitä se ennen on tarkoittanut. Kävelen kohti meteliä pelkoa tuntematta kerätäkseni pussillisen tölkkejä. Onnistun siinä alle puolessa tunnissa. Näen porttikongeissa kusevia ihmisiä, tyhjiä katseita vastaantulevissa. Porukka on ns. klikkiytynyt omiin porukoihinsa. Atriumin edessä näen kaksi nuorempaa tyttöä ja yhden pojan jotka ovat viettämässä iltaa. Yhtäkkiä mustahiuksinen tyttö alkaa kiemurrella ja lyödä seurueessa olevaa tyttöä j a poikaa. Onneksi poika sai rauhoiteltua tyttöä. Jatkan matkaani rannalle josta suuntaan takaisin keskustaan. Bar playn edessä näen poliisiauton kyttäävän juhlijoita ja juuri poliisi auton takana olevalla penkillä on varmasti alaikäiset pojat availemassa piilotellen kaljatölkkejänsä. Jollain tavalla olen iloinen siitä, että näen paljon ihmisiä juttelemassa toisilleen ja tukemassa silloin kun omat jalat eivät kestä mutta silti ihmettelen suuresti minne itse kuulun. Jotkut ovat lahjakkaita saamaan itsellensä kavereita ja siten täydentämään oman elämänsä.

Lopuksi lyhyt wikipediasta kaapattu juttu vapusta muistutukseksi. ” Työläisten kansainvälinen juhlapäivä (ransk. Fête du Travail) sai alkunsa Yhdysvalloissa. Toukokuun ensimmäinen oli Yhdysvalloissa ollut vanhastaan moving-day, päivä, jolloin työsopimukset oli uusittu ja työpaikkaa vaihdettu.[19] 1. toukokuuta 1886 järjestettiin mielenosoituksia, joissa vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää. Mielenosoittajien ja poliisien välisessä yhteenottossa kuoli ainakin 10 työläistä. Kolme päivää myöhemmin useita siviilejä ja poliiseja sai surmansa Chicagossa Heinätorin verilöylyssä. Poliisi suoritti joukkopidätyksiä, joissa seitsemää syytettiin anarkismista ja valtion vastustamisesta. Heidät tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin. Pariisissa vuonna 1889 kokoontunut työläisten Toinen internationaali päätti, että mielenosoitusten uhreja muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1. toukokuuta 1890.[20] Ajankohta määrättiin kansainväliseksi työläisten mielenosoituspäiväksi. Välitön esikuva tuli siis Amerikasta, mutta taustalla vaikutti ilmeisesti myös keskieurooppalainen perinne. Vapun mielenosoitusten taustalla olivat työväenluokan kurjat elinolot. Suomessa työläisten vappujuhlien iskulause oli vuosikymmeniä ”kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa”.”