Tänään tunnen oloni voimattomaksi. Opintoni ovat melkein loppusuoralla, mutta mieleni on aivan muualla. Olen tehnyt työtä, josta saa minimipalkan ja joutuu kantamaan painavia tavaroita kerroksiin. Pätkätyön kurimuksia kaikki tyynni. Viimeisestä keikasta sain 160 euroa tililleni. Suurin maksullinen projektini viime vuonna oli noin 80 euroa.
Minua ei ymmärretä eikä kehujen saaminen tunnu miltään. Olen aloittanut miniatyyri sillan tekemisen ja olen sitä varten katsonut youtubesta ohjeita. Kaikki opastukset vain sattuu olemaan sellaisia, että jokainen tuote pitää ostaa. Haluaisin tehdä oman miniatyyrijutun ilmaisena. Mitään kun tässä paskassa maailmassa ei saa ilmaiseksi. Aion kuitenkin yrittää parhaani, jotta saisin miniatyyrin tehtyä ja vietyä tulevaan ateljeeseeni, mitä toivon mukaan ei pureta.
Eräs tuntemani henkilö sanoi tänään että elämä on elämistä ja kuolema kuolemista. Elämä on kuolemista jos elämällä ei ole tarkoitusta. Elämässä ei saa tehdä mitä haluaa ja mihin on intohimo. Tämä iänkaikkinen lama on vienyt kaikki työllistymismahdollisuudet. Lähiomaiseni kuoli ja tunnelma vierailupaikassa oli sen mukainen. Nyt minun on opeteltava uusia asioita, jotta osaisin valokuvata ammattimaisesti. Eikö olekin hyvä olla monen alan ammattilainen?" Kyllä, mutta jos siitä ei ole mitään hyötyä, niin olen vain yhteiskunnan taakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti