Epis

Kävin eilen katsomassa lokaalin skeittiparkin festareita. Aioin mennä seuraamaan skeittikilpailuja ja samalla valokuvaamaan juuri maalattuja graffiteja. Kun menin paikalle ja huomasin kuinka ison rampin takainen seinä oli ollut "pikkukakkostaiteilijan" ylläpitämän katutaidetyöpajan käytössä. Minuun iski viha. Viha sitä kohtaan, että lapsukaisille annetaan ilmaisia kannuja, jotta he voisivat opetella leikkimielellä maalaamaan. Mietin mielessäni:"Niin paljon hukattua maalia!". Etenkin minua ärsytti se, että tämä pikkukakkostaiteilija ei itse osaa edes maalata. Hän saapui pääkaupungista tänne, sai luultavasti vielä palkkaa siitä, että hän opetti lapsille graffitin tekoa.

Tiesin jo ennakkoon, että tämän tapahtuman järjestäjä oli varmasti kutsunut tämän kolmikirjaimisen crewin paikalle maalaamaan uutta parkkia. Saman crewin teoksia on maalattu myös lokaalin skeittihallin seinille. Mediassa luki, että ammattimaalarit ovat kyseessä. Tässä porukassa ammattimaisia maalajia on kaksi ja kummatkaan eivät asu tällä pienellä paikkakunnalla. Kouvolasta saapunut pullahuuli oli paikalla ja pääkaupungissa nykyään graafisena suunnittelijana työskentelevä henkilö ei saapunut tähän tilaisuuteen. Huoh. Minua ei haita se, että toinen henkilö ei saapunut paikalle, vaan se, että ihan minne meneekin, on samat henkilöt ja samat tyylit käytössä.

Kun muut seurasivat skeittikisoja , näin, että sivulla olevassa puuvajassa oli ovi avoinna ja lattialla oli pakki kannuja. Ajattelin, että veisin sieltä muutaman, koska olen köyhä ja käyttäisin kannut suurempaan piissiin.  Omatuntoni ei antanut kuitenkaan periksi, joten jätin kannut paikoilleen. En koe olevani paha ihminen, vaikken saakaan etuja mitä muut saavat. Vituttaa vain, että suhteita tarvitaan kaikessa. Vaikka olisinkin taitava jossain ja näyttäisin sen. Se ei riitä, koska pitää olla yhteyksiä tiettyihin henkilöihin. En pelaa sitä peliä ja kärsin siitä,mutta oma on tieni.

Rich and Poor Dilemma Extravaganza

Televisio syytää turhaa tavaraa mikä tyhmentää ihmismielen. Kanavalla nimeltä nelonen käyttää slogania:" Viihde on hyväksi". Onko Temptation Islandin taikka Arvostele mun häät-ohjelmat hyväksi. Sitä sopii itse kunkin miettiä. Saatikka Sohvaperunoiden television tuijottaminen ja siitä kommentointi. Tänä Herran vuonna 2020 saapui Suomeen formaatti nimeltä Rikkaat ja varattomat televisioon.

Ajattelin, että vihdoinkin tuloeroista ja luokkaerojen rajaa aletaan häivyttämään. Luulin rehellisesti, että sääntöinä rikkaille annetaan vähävaraisen viikkobudjetti ja vähävaraisille rikkaiden budjetti. Mutta suruissani huomasin, että näin ei asia kuitenkaan ole. Suhkureilla oli vähävaraisen budjetin lisäksi oma lompakko käytössä, joten audin kiillottajien ei tarvinnutkaan tyytyä alhaiseen viikkobudjettiin. Varaton saa toki törsätä rikkaiden varoja ja välillä hyvä niinkin. Itselleni tulisi vain mieleen, että vähävaraisena voisin ottaa rahat säästöön ja käyttää setelit hyödyllisemmin.Ohjelman positiivisena puolena ja oikeastaan syynä minkä takia seuraaan sarjaa, on lopputapaaminen, jossa kaksi eri tuloluokan edustajaa tapaavat ja keskustelevat kokemuksista. Siitä saa eräänlaisen illuusion, että tällainen olisi mahdollista. Eniten toivon sitä, että rikkaat voisivat auttaa taloudellissa ahdingoissa olevia henkilöitä ja kummallekin henkilölle syntyisi ymmärrys toista kohtaan. Kesto jumit eivät häviä yhdellä hierontakerralla ja raha tuo turvallisuuden tunnetta, mutta ei välttämättä onnea. Onko Onni mopo? ei ole. Se on jokaisella ihmisellä erilaiset asiat, jotka tuovat tunteen nimeltä onni.

Yritin nettiä selaamalla löytää syvällistä ja merkityksellistä keskustelua aiheesta, mutta valitettavasti löysin vain taapero.fi ja suomenloka24/7 sivut, joissa jokainen kirjoittaja ilmaisee vain oman pahan olonsa purkautumalla kyseisille alustoille.

Lopputuloksena sanon, että tuloerot ovat aina läsnä, haluisit sitä taikka et. Me emme todellakaan ole samassa veneessä ja isoveli pitää siitä huolen.

Kun visuaalinen lahjakkuus ei riitä

"Time and time again" lauletaan Papa Roachin kappaleessa tuoden ajankäytön ja ajan kulumisen kissan pöydälle. Aika ei ole koskaan ollut ystäväni. Aika joko kuluu liian nopeasti taikka liian hitaasti. Prosessin tuotannossa ajan kulu menee liian nopeasti. Voi olla, että aion tehdä 3d-mallintamisessa jonkin objektin valmiiksi, mutta joka kerta huomaan aikaa kuluneen luvattoman paljon. Olen tällä hetkellä opiskelemassa viimeisiä opintojani, enkä ole päässyt mainostoimistoon harjoitteluun, vaikka korkeakoulutasolla opiskelenkin. En tunnu olevan koskaan tarpeeksi osaava mainostoimistoon. Se ei ole minun vikani, se on koulutuksen ja ylitarjonnan syytä.

Olen pärjännyt hyvin kaikki visuaalisuuteen liittyvissä kursseissa. Vaikein kurssi on ollut koodauskurssi, johon jouduin laittamaan kaikkeni peliin, että sain kurssin suoritetuksi. Vietin useimpina päivinä koulupäivän jälkeen aikaa ja saavuin kotiin kahdeksan aikaan illalla. Olin periksiantamaton ja sain puskettua kurssin läpi.

"Eteeni on kohonnut muurin lailla kirjoittamisen ja etenkin asiakirjoittamisen vaikeudet." 

Sen sijaan, että näytän taitoni ja sen mitä osaan, minun pitää myös kirjoittaa ja olla ns. asiantuntija aiheeseen nähden. Tässä on vain yksi iso mutta. Tämä mutta on ns. totuus, eli en ole asiantuntija, vaan henkilö, joka opettelee 3d-mallintamista omalla ajalla, koska koulussa oppimani asiat ovat olleet vain pintaraapaisua. Opettajani sanoi minulle, että voisin hankkia työporukan, jonka avulla tekisin opinnäytteeni valmiiksi. Tunnustan, etten ole niin verkostoitumiskykyinen, että voisin edellämainitun työtiimin perustaa. Pistän sen suomalaisuuden piikkiin.

Minun pitäisi tässä vaiheessa osata kielioppi täydellisesti ja sitä samaa edellytetään myös toisen vuoden opiskelijoilta, joita opinnäytettä valmistavan kurssin työryhmässä on minun lisäkseni neljä kappaletta. Minua on aina kiinnostanut sarjakuvat. Ei kirjat. Visuaalisuus on se minun osaamisalue ja opin videoiden sekä käytännön kautta. Koulutusjärjestelmä ei tunnu tukevan tällaista oppimista. Olenko siis hyödytön koulutusjärjestelmän silmissä.

Mietin sitä, miten paljon potentiaalisia henkilöitä ei saa ammattikorkeakoulua läpi sen takia, ettei kaltaisiani osaajia tueta. Haluan oppia, mutta jos minulle sanotaan, että korjaa kappalejako sekä kielioppi en voi muuta kuin kohauttaa hartioitani ja pyytää apua, mutta entäpä jos apu ei ole lähellä. Niimpä.