Epis

Kävin eilen katsomassa lokaalin skeittiparkin festareita. Aioin mennä seuraamaan skeittikilpailuja ja samalla valokuvaamaan juuri maalattuja graffiteja. Kun menin paikalle ja huomasin kuinka ison rampin takainen seinä oli ollut "pikkukakkostaiteilijan" ylläpitämän katutaidetyöpajan käytössä. Minuun iski viha. Viha sitä kohtaan, että lapsukaisille annetaan ilmaisia kannuja, jotta he voisivat opetella leikkimielellä maalaamaan. Mietin mielessäni:"Niin paljon hukattua maalia!". Etenkin minua ärsytti se, että tämä pikkukakkostaiteilija ei itse osaa edes maalata. Hän saapui pääkaupungista tänne, sai luultavasti vielä palkkaa siitä, että hän opetti lapsille graffitin tekoa.

Tiesin jo ennakkoon, että tämän tapahtuman järjestäjä oli varmasti kutsunut tämän kolmikirjaimisen crewin paikalle maalaamaan uutta parkkia. Saman crewin teoksia on maalattu myös lokaalin skeittihallin seinille. Mediassa luki, että ammattimaalarit ovat kyseessä. Tässä porukassa ammattimaisia maalajia on kaksi ja kummatkaan eivät asu tällä pienellä paikkakunnalla. Kouvolasta saapunut pullahuuli oli paikalla ja pääkaupungissa nykyään graafisena suunnittelijana työskentelevä henkilö ei saapunut tähän tilaisuuteen. Huoh. Minua ei haita se, että toinen henkilö ei saapunut paikalle, vaan se, että ihan minne meneekin, on samat henkilöt ja samat tyylit käytössä.

Kun muut seurasivat skeittikisoja , näin, että sivulla olevassa puuvajassa oli ovi avoinna ja lattialla oli pakki kannuja. Ajattelin, että veisin sieltä muutaman, koska olen köyhä ja käyttäisin kannut suurempaan piissiin.  Omatuntoni ei antanut kuitenkaan periksi, joten jätin kannut paikoilleen. En koe olevani paha ihminen, vaikken saakaan etuja mitä muut saavat. Vituttaa vain, että suhteita tarvitaan kaikessa. Vaikka olisinkin taitava jossain ja näyttäisin sen. Se ei riitä, koska pitää olla yhteyksiä tiettyihin henkilöihin. En pelaa sitä peliä ja kärsin siitä,mutta oma on tieni.