"Time and time again" lauletaan Papa Roachin kappaleessa tuoden ajankäytön ja ajan kulumisen kissan pöydälle. Aika ei ole koskaan ollut ystäväni. Aika joko kuluu liian nopeasti taikka liian hitaasti. Prosessin tuotannossa ajan kulu menee liian nopeasti. Voi olla, että aion tehdä 3d-mallintamisessa jonkin objektin valmiiksi, mutta joka kerta huomaan aikaa kuluneen luvattoman paljon. Olen tällä hetkellä opiskelemassa viimeisiä opintojani, enkä ole päässyt mainostoimistoon harjoitteluun, vaikka korkeakoulutasolla opiskelenkin. En tunnu olevan koskaan tarpeeksi osaava mainostoimistoon. Se ei ole minun vikani, se on koulutuksen ja ylitarjonnan syytä.
Olen pärjännyt hyvin kaikki visuaalisuuteen liittyvissä kursseissa. Vaikein kurssi on ollut koodauskurssi, johon jouduin laittamaan kaikkeni peliin, että sain kurssin suoritetuksi. Vietin useimpina päivinä koulupäivän jälkeen aikaa ja saavuin kotiin kahdeksan aikaan illalla. Olin periksiantamaton ja sain puskettua kurssin läpi.
"Eteeni on kohonnut muurin lailla kirjoittamisen ja etenkin asiakirjoittamisen vaikeudet."
Sen sijaan, että näytän taitoni ja sen mitä osaan, minun pitää myös kirjoittaa ja olla ns. asiantuntija aiheeseen nähden. Tässä on vain yksi iso mutta. Tämä mutta on ns. totuus, eli en ole asiantuntija, vaan henkilö, joka opettelee 3d-mallintamista omalla ajalla, koska koulussa oppimani asiat ovat olleet vain pintaraapaisua. Opettajani sanoi minulle, että voisin hankkia työporukan, jonka avulla tekisin opinnäytteeni valmiiksi. Tunnustan, etten ole niin verkostoitumiskykyinen, että voisin edellämainitun työtiimin perustaa. Pistän sen suomalaisuuden piikkiin.
Minun pitäisi tässä vaiheessa osata kielioppi täydellisesti ja sitä samaa edellytetään myös toisen vuoden opiskelijoilta, joita opinnäytettä valmistavan kurssin työryhmässä on minun lisäkseni neljä kappaletta. Minua on aina kiinnostanut sarjakuvat. Ei kirjat. Visuaalisuus on se minun osaamisalue ja opin videoiden sekä käytännön kautta. Koulutusjärjestelmä ei tunnu tukevan tällaista oppimista. Olenko siis hyödytön koulutusjärjestelmän silmissä.
Mietin sitä, miten paljon potentiaalisia henkilöitä ei saa ammattikorkeakoulua läpi sen takia, ettei kaltaisiani osaajia tueta. Haluan oppia, mutta jos minulle sanotaan, että korjaa kappalejako sekä kielioppi en voi muuta kuin kohauttaa hartioitani ja pyytää apua, mutta entäpä jos apu ei ole lähellä. Niimpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti